fbpx

Kuljetkö Sinäkin sokeripöhnässä – 4 helppoa muutosta sokerinhimon taltuttamiseen

Minkälainen on suhteesi makeaan?

Oletko varsinainen karkkisyöppö tai pullasyöppö, kuten minä olin?

Tai oikeastaan en koskaan ole ollut varsinainen pullasyöppö, vaikka kaikki herkut ovat alas menneet varsin helposti ja vaivattomasti.

Enemmän meikäläinen on paininut erityisesti kaikenlaisten karkkien kanssa. Ja erityisesti ongelmani on liittynyt irtokarkkeihin ja salmiakkiin.  

Olisipa joku keksinyt makeanhimoon samanlaisen laastarin, kuin tupakoitsijoille on nikotiinista vieroittamiseen. Olisin sen nimittäin ostanut jo aikaa sitten.

Toki myynnissä on erilaisia valmisteita makeanhimon taltuttamiseksi, mutta niistä ei ole ollut minulle apua. Arvaa vaan, olenko niitä kokeillut vuosien varrella. Niitä, sekä monia herkuttomia viikkoja ja kuukausia, jolloin olen tahdonvoimani avulla pystynyt olemaan syömättä makeaa.

Mitä luulet, että tapahtui sen jälkeen, kun tahdonvoimani loppui ja laitoin herkkulakkoni jälkeen ensimmäisen salmiakin tai muun herkun suuhuni tarkoituksella tai vahingossa?

Arvasit oikein, toimin kuin alkoholisti ensimmäisestä siemaisusta. Karkkipussi ei siis kauaa pöydällä vanhentunut, vaan hävisi suihini niin nopeasti, että itseänikin ihan hirvitti, jälkeenpäin myös inhotti.

Löydätkö samoja yhtymäkohtia omaan elämääsi tällä hetkellä?

Jokainen meistä tietää, ettei jatkuva päivittäinen karkkien tai ylipäätään makean syönti ole elimistöllemme terveellistä. Ei todellakaan, sillä ainakin itsessäni tämä näkyi ja tuntui. Kaikki kohtuus normaalissa syömisessäni ja suhtautumisessani näihin herkkuihin oli kadoksissa ja vielä aika pahasti.

Voin sanoa, että kuljin oikeastaan jatkuvassa sokeripöhnässä.

Se näkyi esimerkiksi ihon kunnossa, pöhötyksenä kasvoissa ja vatsassa sekä suoliston toiminnassa. Sokeripöhnä vei energisyyttä ja lisäsi väsymystä, eikä varmaan tule yllätyksenä – se näkyi myös puntarilla, eikä siis ainakaan painon alenemisella, vaan päinvastoin. Kaikki negatiivisia asioita hetken karkkihurmiosta ja herkuttelun sokeripiikistä. 

Useat vuodet olivat menneet vähän kuin sumussa työelämän oravanpyörässä, eikä omaan hyvinvointiin jaksanut kiinnittää työpäivän jälkeen huomiota.

Rankan työpäivän jälkeen makea tuntui ja maistui hyvältä, se suorastaan palkitsi päivän ei niin hyvistä tapahtumista. Toisaalta taas pitkän työmatkan aikana autossa oli helppo napostella karkkipussista herkkupaloja, pahimmillaan meni koko pussi kerralla.

Varsinainen sokeripiikki auttoi työmatkoilla auton ratissa myös väsymykseen, tosin vain hetkeksi. Sen jälkeen piti saada lisää tätä ihanaa herkkua, että pysyin hereillä. Kaikki tämä yhdistettynä epäsäännölliseen ruokailurytmiin johti siihen, että napostelutaipumus kasvoi iltaa kohti entisestään. Se ei tiennyt hyvää.

Pääsin kuitenkin eteenpäin ja palaset loksahtivat kohdalleen. Huomasin nopeasti positiivisia vaikutuksia itsessäni.

Mikäli minä onnistuin, niin sinäkin onnistut!

Kaikki lähtee siitä, että haluat tehdä muutoksen omaan elämääsi.

Mitä sitten tein eri tavalla kuin aiemmin?

Ensimmäisenä korjasin ruokailurytmin.

Päivääni sisältyy nykyisin aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Olen aina syönyt aamupalan, mutta sisällöt ovat vaihtuneet mielihalujeni mukaan. Nykyisin aamupalani sisältää puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa / marjoja sekä kupillisen kahvia. Aiemminkin söin puuroa, mutta lisätessäni raejuustoa ja mehukeittoa joukkoon, pysyy nälkä loitolla pidempään ja jaksan paremmin.

Ennen söin työpäivän aikana lounaan, mikäli jossakin välissä ennätin. Usein se oli pikaisesti syöty salaatti, joka ei lainkaan pitänyt nälkää, saati vireystasoa ylhäällä.

Välipaloja söin harvoin, ehkäpä joskus yhden omenan, jos muistin sellaisen pakata mukaani.

Entä minkälainen tilanne oli töistä kotiin tullessa?

Ensinnäkin väsynyt ja nälkäinen. Niin nälkäinen, että olisin voinut syödä vaikka hevosen. Ja niinhän sitä melkein söikin, määrällisesti kylläkin, ei laadullisesti. Suusta meni alas usein kaikkea muuta, kuin järkevää syömistä. Vaikka söin enemmänkin kuin tarpeeksi, nälkä ei suinkaan hellittänyt, vaan kohta elimistö halusi jo lisää.

En osannut silloin kuunnella kehoani, vaan ravitsin ja palkitsin itseäni karkeilla ja muilla herkuilla, jonka jälkeen ei enää ollut nälkä.

Olo oli ainoastaan sokeripöhnäinen ja vetämätön.

Toisena asiana opettelin juomaan vettä

Minusta oli tosi mielenkiintoista se, että vedenjuontia piti opetella.

Useasti aiemmin ruokajuomani oli Coca ColaLight, sillä ajatuksella, että light-versio on terveellisempi kuin sokeriversio. Tätäkin juomaa kohtaan sokerihimoisena tuli himo. Miten hyvältä maistuikaan kylmä lasillinen tätä ihanaa juomaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa pitkin päivää. Entä nyt?

Lisätessäni veden juontia, huomasin nopeasti positiiviset muutokset esimerkiksi ihon kunnossa. Myös aiemmat pienet pääsäryt hävisivät. Päänsärkyni johtuivat nesteen puutteesta, eikä ihme, aiemmin saatoin juoda vain muutaman lasin vettä päivässä, jos sitäkään.

Veden juonnin lisääminen ateriarytmin korjauksen kanssa toi lisää positiivisia muutoksia. Esimerkiksi kasvojen ja vatsan pöhötys hävisi ja energisyys lisääntyi. Yhtenä huomiona myös sormien turvotus hävisi.

Otin myös ilolla vastaan sen, että muutokset näkyivät myös puntarilla, vaikka puntari ei saisi olla se tärkein asia, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Nykyisin ruoan maun maistaa paljon paremmin. Tavalliset kotiruoat maistuvat jopa taivaallisilta, kun makeansyönti on vähentynyt ja kurissa. En todellakaan ole käynyt kokkikursseja, joten se ei voi olla syy ruoan maun paranemiseen😊

Kolmantena asiana opettelin kuuntelemaan kehoani

Säännöllinen ateriarytmi tuntui aluksi siltä, että olen koko ajan syömässä. Tottahan se oli, aiempaan verrattuna. Taas piti syödä, vaikka minulla ei ollut edes nälkä. Itselläni vei muutaman viikon aikaa siihen, että aloin tuntea oikeaa nälkää. Se oli erilainen tunne ja aika huikea tunne.

Aiemmin en ollut kuunnellut kehoani ja sen viestejä. En tunnistanut oliko tunne nälkää, janoa, itsensä lääkitsemistä vai jotakin muuta.

Nykyisin aineenvaihduntani toimii paremmin kuin aiemmin ja nälän tunne on normalisoitunut. Elimistö kertoo milloin on aika syödä ja tätä tunnetta tulee kunnioittaa.

Kehomme on aivan uskomaton kokonaisuus, se kertoo sinulle kaiken sen, mitä sinun tulee tietää ja tehdä. Sinun on vain kuunneltava kehosi viestejä.

Neljäs asia – kohtuus kaikessa

 

Mielestäni kaikki kuurit ja dieetit ovat turhia. Ne aiheuttavat pelkkää mielipahaa ja ehdotonta kieltäytymistä asioista ja tietyistä ruoista.  Todistetusti kielletty asia nousee entistä vetovoimaisemmaksi ja siinä se ongelma juuri piileekin.

Myös omalla kohdallani totaaliset kiellot synnyttävät vain enemmän himoa näitä ruoka-aineita kohtaan. Tunnistatko itse tunteen?

Tällaista kuuria tai dieettiä jaksaakin juuri sen takia, että tiedostaa jossain syvällä sisimmässään, että kuurin jälkeen helpottaa. Kuuri, dieetti tai lakko tarkoittaa käytännössä sitä, että se on voimassa vain jonkin aikaa ja sen jälkeen voi relata. Käytännössä tämä tarkoittaa usein sitä, että palataan tuttuun ja turvalliseen arkeen – siis entisiin tapoihin.

Mahdolliset tulokset ja muutokset häviävät nopeasti, kun palaat omaan tuttuun ja turvalliseen maailmaasi muuttamatta pysyvästi omia toimintatapojasi ja tottumuksiasi.

Kun mikään ruoka tai ruoka-aine ei ole kiellettyä ja niitä nautitaan kohtuudella, ei niihin muodosta himoa. Tällöin ruoka ei näyttele pääosaa päivässäsi. Elämästä tulee paljon helpompaa ja vapaampaa.

Entä yllättääkö makeanhimo minut edelleen

En suinkaan ole päässyt pois kokonaan makeanhimosta, eikä se ole ollut tarkoituskaan.

En jaksa elää elämääni miettien, onko tässä ja tuossa tuotteessa sokeria, voiko tätä syödä ja mitä ylipäätään voin syödä.

Syön ruoka-aineita ja tuotteita, jotka sisältävät sokeria. Syön makeita herkkuja, vaaleaa leipää, kakkuja ja muita herkkuja, jos tekee mieli. Sillä kaikenlaiset kiellot ovat ihmismielelle kuin huuto tehdä juuri päinvastoin.

Iso muutos on siinä, että olen oppinut tiedostamaan niitä tilanteita, jolloin makeanhimo nostaa päätään.

Olen myös oppinut mitkä tuotteet sopivat elimistölleni paremmin ja mitkä huonommin. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Makeanhimo nostaa päätään, jos laistan päivän ateriarytmistä, ruokailuväli venyy liian pitkäksi tai olen syönyt normaalia vähemmän tai unohtanut veden juonnin.

Huolehtimalla näistä asioista, voin estää makeanhimoa. Makeaa ei tee lainkaan mieli, kun päivän aikana energiasaanti on tasainen ja kunnossa.

Entä kun ruokalautasella on raskaampi – siis rasvaisempi ateria, sanotaan vaikka kebab- tai hampurilaisateria.

Aiemmin ruokarytmini ollessa mitä sattuu, saatoin paastota illan kebab- tai hampurilaisaterian takia. Ruokailun jälkeen olo oli ähky ja tosi väsynyt. Silti elimistö huusi perään makeaa ja kaikkia niitä ihania herkkuja, joita löytyi. Ja mikäli ei löytynyt, niin kaupastahan niitä löytyi tarvittaessa lisää.

Kun päivän muu ateriointi on kunnossa ja normaali, voin nauttia myös pika-aterioita silloin tällöin. Muutoksen huomaa siitä, ettei olo ole suinkaan ähky, vaan kylläinen. Ja kohta sitä on taas nälkä, siis oikea nälkä.

Huomioimalla näitä muutamia asioita omassa päivässäni, sain upeita muutoksia omaan elämääni. Huomioimalla samoja asioita omassa päivässäsi myös Sinä voit huomata eron aika nopeasti. Varsinkin mikäli olet paininut samojen ongelmien äärellä kuin minä.

Syömisen tulee olla rentoa, eikä syyllistävää. Tällöin elämästä tulee paljon vapaampaa ja helpompaa.

Mikäli haluat vinkkejä ja työkaluja syömiseen ja sen ympärillä oleviin asioihin, niin tutustu Elinvoimainen nainen -verkkokurssiin tästä linkistä.

Rakkain terveisin💚
Virpi

Ps. Mikäli et vielä ole Lupausten Portaiden uutiskirjeen tilaaja, niin liittymällä mukaan saat lahjan. Uutiskirje on maksuton ja voit perua sen milloin tahansa.
Lue lisää tästä linkistä!

 

Kommentoi