fbpx

Keliakia muutti elämäni lopullisesti. Ei näin pitänyt käydä.

Elämäni muuttui lopullisesti kesän lopulla. Lääkäri lupasi soittaa juuri tuona päivänä, mikäli kokeissa olisi jotakin poikkeavaa… joten puhelimen näytössä vilkkuva soitto tuntemattomasta numerosta ei tiennyt hyvää.

Olin jo pidemmän aikaa aavistanut, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitäisi, joten tuo aavistus oli nyt käymässä toteen. 

Olin kärsinyt erilaisista vatsa- ja suolistovaivoista niin kauan kuin muistan, eivätkä omat ruoka-ainekokeiluni tuoneet helpotusta olooni, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

En oikein enää itsekään tiennyt mikä sai elimistöni sekaisin.

Välillä ongelmia aiheutti leipä, välillä vihannekset, välillä hedelmät tai välillä pelkkä kahvi ja jossain hetkessä lähes kaikki mitä laitoin suustani alas.

Tiesin, ettei kaikki ollut kohdallaan. Jotakin oli pielessä.

Mutta siltikin viikko aiemmin lääkärin vastaanotolla tuntui, että vika olisi enemmän korvieni välissä. Jopa omissa korvissani oireeni kuulostivat nimittäin vähän oudoilta. Ja olinhan puhunut niistä jo vuosikausia.

Oireeni eivät olleet sellaisia, että niistä olisi suoraan saanut kiinni, mikä meikäläistä oikein vaivaa. Ja siksi varmaan lääkärikin mietti, että vaivaako meikäläistä oikeastaan yhtään mikään. 

Tuossa istuessani ja kuvaillessani oireitani oli koko ajan takaraivossa tuntuma, että olisin vähän kuin väkisin saanut lääkärin lähettämään minut tarkempiin tutkimuksiin. Olisiko se turhaa rahan haaskausta? Mitä jos oireet onkin pelkästään korvieni välissä?

Tajusin myös tuossa hetkessä jälleen sen, kuinka tärkeää on pitää omia puoliaan. Varsinkin, jos tunnet jossakin sisälläsi, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

Kuka pitää puoliasi, jos et sinä itse? Saattaa nimittäin olla, ettet pääse eteenpäin tai asiat pahenevat.

Mitä jos olisin antanut periksi istuessani vastaanotolla tuolloin viikkoa aiemmin, kun lääkäri kertoi kaikkien otettujen verikokeiden olevan normaaleja.

Mitä jos olisin jättänyt asian tuohon, koska kaikki tulokset olivat kauniisti viitearvojen sisällä. Vaikka se olisi tiennyt edelleen kipuja ja vatsankouristuksia.  

Mitä jos olisin antanut periksi tuossa hetkessä ja uskonut itsekin siihen, että ainoastaan kuvittelen kaiken. Ehkäpä tällaista olon pitääkin olla, kipuista ja epämiellyttävää. Ehkä se on ihan normaalia.

Tilanne oli kuitenkin jotain muuta, kuin normaaleja veriarvoja. Tuo soitto muutti kaiken.

Tuo soitto muutti koko loppuelämäni.

Vaikka olin asiaa itsekin joskus epäillyt, en tiennyt, että meikäläisen elimistö käy niin kovaa kamppailua itseään vastaan. Lääkäri kertoi, että meikäisen raja-arvot huitelee missä sattuu.

Mitään epäselvyyttä siihen, mikä meikäläisen oudot vaivat aiheuttaa, ei enää ole. Syy oli vihdoin löytynyt. Ja tuolle syylle löytyi nimi – keliakia.

Meikäläisen elämä muuttui tuossa hetkessä, eikä paluuta entiseen ole.

Lohduttavaa tässä tilanteessa on kuitenkin se, että voin auttaa elimistöäni ruokavaliolla. Se voi kuulostaa helpolta, mutta käytännössä ei se ihan helppoa kuitenkaan ole. Ei ainakaan meikäläisellä.

Se, mikä kuitenkin on erilaista kaikkiin aiempiin ruokavaliokokeiluihin on se, ettei kyse ole enää mistään ruokavaliokokeiluista tai halusta laihduttaa.

Keliakia on sairaus ja nyt kyseessä on sairauden hoito, johon tarvitaan erittäin tarkkaa ruokavaliota.  Ja se on koko loppuelämän hommaa.

Enää ei ole kyse halusta kokeilla gluteenittomia tuotteita tai valita gluteenitonta vain siksi, että se vaan on jotenkin trendikästä (olen ajatellut joskus näin itsekin).

Vaikka keliakia tuo omat haasteensa niin arkeen, kuin juhlaankin, niin se voi olla myös mahdollisuus.

Vaikka meikäläisellä on harjoittelemista, niin se on myös mahdollisuus oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Mikäli haluat vinkkejä ja työkaluja hyvinvointisi parantamiseen ilmaiseksi, niin lue lisää tästä.

Rakkaudella
~ Virpi

PS. Mielelläni kuulen ajatuksiasi, mikäli sinulla on kokemuksia keliakiasta. Voit lähettää minulle viestiä tästä linkistä.

Hei, jos tykkäsit lukemastasi, olen kiitollinen, kun jaat sen kavereillesi.